blogimg/blog_182.jpg

Tulipa viriteltyä käyttöön Draft-N-WLAN-verkko, eli käytännössä Linksysin WRT300N-tukiasema ja WPC300N-PCMCIA-kortti. Näillä pitäisi siis irrota teoreettinen 300 Mbit/s nopeus langattomilla lähietäisyyksillä.

No, aluksi PC otti vain 54 Mbit/s yhteyden 20 MHz -kaistaleveydellä, eli käytännössä saman kuin 802.11g-verkoissa. Tukiaseman asetuksista oli enabloitu 40 MHz, mutta kävi ilmi, että WPA-TKIP-salaus ei jostain syystä toimi suurella nopeudella. Salauksen muuttaminen AES:iksi korjasi asian, ja sen jälkeen PC sai 300 Mbit/s (40 MHz) yhteyden tukiasemaan.

Etsiessäni ongelmaan ratkaisua netistä löysin myös vihjeen siitä, että WRT300N-tukiasemien antennien pitäminen täsmälleen samassa tasossa rinnakkain (kuten kuvassa) voi aiheuttaa radioaaltojen kumoutumista, jolloin tukiasema alkaa nostaa lähetystehoa ja pudottaa nopeutta. En tiedä oliko väitteessä perää, mutta laitoin antennit kuitenkin hieman eri kulmiin, ja toistaiseksi on toiminut hyvin.

Kokeilin myös käytännön siirtonopeutta imuroimalla kotona olevasta Apache 2 -serveristä Firefoxilla 700 MB tiedoston. Siirto meni läpi virheettömästi useita kertoja, mutta WLAN-yhteyden ilmoitettu nopeus heittelehti välillä 150-300 Mbit/s. Keskimäärin siirtonopeus oli Firefoxin mukaan 4000 KB/s, eli noin 32 Mbit/s.

Tässä vaiheessa tajusinkin, että WRT300N-tukiaseman Ethernet-liitännät ovat 100 Mbit/s, joten ne muodustunevat joka tapauksessa pullonkaulaksi. Täytynee siis odotella kunnollista tukiasemamallia, jossa on myös gigainen Ethernet-kytkin, ennen kuin pääsee testaamaan koko nopeutta. Ellei sitten 32 Mbit/s ole se käytännön maksimi, mitä draft-802.11n:llä ja WPA-salauksella saa irti.