Tuli luettua läpi myös Ernest Hemingwayn lyhyekö omaelämänkertomus Nuoruuteni Pariisi (A Moveable Feast). Tästä kirjasta ei jäänyt mitään erityistä mieleen, se vain kuvailee Hemingwayn taiteilijatuttavuuksia ja alkoholinkäyttöä 1920-luvun Pariisissa. Silti se oli erittäin leppoisaa ja helposti pureksittavaa kesälukemista, joka herätti mielenkiinnon Hemingwayn muita kirjoja kohtaan. Muutama niitä odotteleekin pöydällä lukemistaan.
Nuoruuteni Pariisista tuli tietysti mieleen Henry Millerin jokunen vuosi sitten lukemani Kravun kääntöpiiri (Tropic of Cancer), joka kuvailee ehkä hieman riettaampaa Pariisin elämää 1930-luvulla.. Miller on kyllä paljon Hemingwayn pelkistettyä tyyliä vaikealukuisempaa. Kesän raskaslukuisimman kirjan arvonimen annan kuitenkin brittiläisen Lawrence Durrellin The Alexandria Quartetille. Sain luettua vasta puolet ensimmäisestä osasta (Justine). Tekstistä löytyy kyllä paljon oivalluksia ja elämyksiä, mutta kirjan avaaminen aiheuttaa turhan usein "vieläkö tässä jauhetaan tätä" -ilmiön. Ehkä se kuitenkin menee.