ITviikon uutisen mukaan liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen vilauttelee taas kerran vanhaa ajatusta Internetin kautta tapahtuvasta äänestyksestä. Tällä kertaa puhutaan jopa konkreettisesti vuoden 2007 eduskuntavaaleista.
Soisi ja toivoisi viestintäministerinkin ymmärtävän, että verkkoäänestyksessä on fundamentaalisempia ongelmia kuin pelkästään äänten laskenta (joka sekään ei USA:n Dieboldin kokemusten perusteella ole onnistunut kovin luotettavasti).
Pahin ja ratkaisemattomin ongelma verkkoäänestyksessä on vaalisalaisuuden säilyttäminen. Kun kansalainen voi suorittaa äänestyksen kotona (tai millä tahansa Internet-päätteellä), ei ole mitään takeita siitä, uhataanko häntä esimerkiksi aseella päähän. Sopivasti aseistautunut joukko voi siis varmistaa vaalivoiton haluamalleen ehdokkaalle.
Tähän ongelmaan ei ole vielä kehitetty muuta ratkaisua kuin ns. äänestyskoppi, jonne kansalaisen tulee saapua äänestämään vaalivirkailijoiden valvoessa. Kansalaista voidaan kyllä uhkailla ennen ja jälkeen äänestyksen, mutta vain hän itse tietää ketä todellisuudessa äänesti, eikä uhkailuilla ole enää pohjaa.
Sähköiseen äänestykseen liittyy toki paljon muitakin ongelmia, kuten Dieboldin kokemukset ovat osoittaneet. Esimerkiksi äänten uudelleenlaskenta ei ole mahdollista, koska äänestyksestä ei jää mitään fyysistä tositetta, kuten pahvinpalasta.
Useimmat tekniset ongelmat ovat ratkaistavissa teknisesti, mutta vaalisalaisuus ei. Toivottavasti ministeri Luhtanenkin ymmärtää tämän ennen vuotta 2007.